Taivasalla

Valkoisten untuvapilvien alla,

pehmeällä ruohikolla

aika hidastuu.

      Maarianheinillä tuulen hennot henkäykset,

      hellän hitaat liikkeet

      kuin rakkaan hyväilyt.

Pysäyttävää

Mieli soi kuin haikea oboe
tumma sävel hiljaa.
Jossain lokit kirkuvat,
ajatus katkeaa.
Yhä useammin ajattelen sinua
ja kesä lipuu ohitse.
Suolainen maku huulillani
annan kesäsateen huuhtoa kasvoni.

Aurinkotiellä

Sulamisvedet virtaavat.

lirisevät alastomassa maisemassa.

Et tiedä minne katson auringonlasieni läpi.

Katseesi hymykuoppiini pysähtyy.

Kaasujalkaa alkaa jo kutittamaan,

                                                                  villi ja vapaa tunne.

Pälviä

Pälviä
kuin pientä orastavaa toivoa
hileisen jään ja kylmyyden keskellä.

Jotain uutta syntyy
jotain vanhaa sulamisvedet vievät mukanaan.

Kultahippuja

Aurinko on maalannut koivunrungot valollaan,
ripotellut kultahippuja hangelle.
Hiipuessaan kohti iltaa taivas suutelee maata
horisontin viimeisessä valojuovassa.
Syntyessään taas uuteen aamuun
lisääntyen valoksi hippu kerrallaan
päivä päivältä enemmän.

Jossain hennossa tuulessa helähtävät
läpikuultavat jäähelmet.

Seepian värinen ajatus

Seepian värinen ajatus sinusta

pehmeässä kynttilöiden valossa.

Silhuettisi miehinen piirto

varjokuvien tanssi seinällä.

Värisevä väre, liekin nuoleva polte.

Jää utuiseksi kangastukseksi läikkymään

mielen pohjalle,

sydämen tahtiin.

Kipu

Hämärä kietoo tummaan viittaansa,
harmaaseen utuun verhoaa.

Mieli vetäytyy huomaamattomaksi
omaan rauhaan
kuunnellen kipujaan.

Taivaskin itkee vuolain pisaroin.