perjantai 14. toukokuuta 2010

MIELENI POUKAMA


Minun mieleni asettuu
lahden poukamaan

hiljaisien,
rauhallisien
laineiden
rytmiin.

Sinne missä lumpeet kukkivat.

Niin puhdas,
niin aito
ja luonnollinen

on tunteiden
hauras herkkyys,

joka kosketuksesta
värähtää.

Sanat

kuin pisara
veden kalvolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti