Taivaan rannassa
auringon kultaa ja harmaita pilviä,
kun päivä painuu horisontin taa.
Hiuksilla hento iltatuulen henkäys
iholla viileys.
Ajatusten kiertäessä kehää
loppumatonta rataa.
Tiedän
joskus valo kuultaa pilviharson takaa
ja tien valoisampaa puolta kuljetaan.
Kun sen valon sisimmästään löytää,
se riittää päiviin harmaisiin
valoksi toisillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti