Neitovirta

Usva verhoutuu
kuin seitinohut silkki
joen uoman päälle.

Väreilee pinta.

Simpukan helmi
odottaa poimijaansa
suojaisessa poukamassa.

Kaislat kaartuvat
kostein kastehelmin.
Sinä soudat varmoin vedoin,
kokka kohti
poukamaa.

Viestin tuoja

Vielä siivet lepattavat,
luoksesi lentää

- toivon sininen lintu -

Sinulle laulaa
kauneimman laulun

rakkaudesta.

Vasten vastaisia tuulia,
syyskylmissä sateissa
liitää
räpytellen

luoksesi
sydämesi lämpöön.

Hellien käsiesi suojaan

Sielun siimeksessä

Sinivihreässä
sielun maisemassa
kaksi lähdettä
loputtomasti
virtaavat.

Maisema
sumuun peittyy.

Jossain
yksinäinen lintu
laulaa

kaihoisaa sävelmää...

Taivaallista

Vaaleanpunainen
orkidea avautuu
varsi kaarelle taipuu.
Höyhenen kevyissä
hyväilyissä
on hellyys
sormien päissä.

Ohuen
shifonkisen verhon takaa
loistavat tähdet
tummansinisellä taivaalla.

Tähdenlentoon
mielemme


yltävät.

Sisintäni kosketat

Kaarillani kaipaus
kupeillani kutsu
sinun tulla.

Sulkea lämpimään syliisi,
kiertyä yhteen

Niin että kipeästi
ihana onnen tunne
sisintä koskettaa.

Sininen hetki

Ylhäältä näkee kauas
tunturin ääriviivat
ja aavan aukean
kuin olisi lähempänä taivasta
hiljaisuutta ja rauhaa.

Huurre kirjailee pitsireunuksen
varpujen reunoille

Sininen hämärä laskeutuu
karuun kauneuteen

Maisema viileää sinistä safiiria.

Sillä alkukantaisella sudenhetkellä
otat minut takkisi sisään
lähelle sydämesi
sykettä.

Sanasi

Sinun hyvien sanojesi vaikutus
lämmittää sydäntäni.
Hyväilee mieleni pintaa.

Kantaa yli pahojen päivien
pysyy mielessä silloinkin
kun oikeat sanat hukkuvat jonnekin...

Sydämessäni olet

Sielultasi kaunis
mies.

Puhtaan valkoista

Joskus tekisi mieli vain vetäytyä kuoreensa
kuin simpukka.
Antaa laineiden kuljettaa
sellaiselle rannalle,
jossa joku ilahtuu nähdessään.

Poimii hellin käsin
syliinsä.

Löytää jotain aitoa

Helmen

jota ystävyydeksi
kutsutaan.

Puhelu

Sieluni silmin näen
leijaillen putoavat
keltaiset koivun lehdet,
kuulen kohisevan kosken

Lempeän rauhalliset sanasi
sieltä pihakeinustasi,
kosken rannalta
lämmittävät mieleni.

Välillä annat kuunnella
kuinka joutsenet ääntelevät
lentäessään ylitsesi.

Puhtaan valkoisia,
herkkiä siiven iskuja.

Hymykuoppia

Kesä mennyt jo on
sekaan muistojen,
muiden kesien.

Enää vain lyhyt
lämmön läikähdys,
hennon säteen pilkahdus
takaa harmaiden pilvien.

Lätäköistä pilvet toistuvat,
mieleni reunalla
auringon kultaa.

Sanoittakin

Sydän on tunnetta täysi.

Jätän ajatuksen ilmaan
joka tuulena sen luoksesi tuo
hellästi poskeasi koskettaa

mielessäsi voit maistella
tunteena sydämelläsi tuntea

Kun tuuli ruohot taivuttaa,
saa aallot rantaan laantumaan
ja pilvet pehmeinä lipuvat hiljaa.

Hiljaisuus puhuu.

Lempeät tuulet

Kun elokuun yö
kietoi meidät hellään hämärään
jaoit kanssani lämpimän tunnelman.

Tuikkivan tähtitaivaan alla
tuuli niin lempeästi.
Sanasi kuin makein marja
huuleni hymyyn saivat.

Kuin syysleimut tuulessa keinuivat
minä uneeni vaivuin
elokuun yöhön

Aamullakin
ajatuksilleni hymyilin.

Tuulen tarinaa

Illan viileydessä
hento puna poskilla
kuin omenalla
Silmät loistavat
kuin tähdet taivaalla.
Helma heinikkoa viistää,

vilistää
horsmien haituvat.

Vielä on kesää,
mutta tuuli syksystä puhuu.
Se hiuksilla leikkii,
puiden oksilla huhuu...

Hellyys sormien päissä

Helteisen päivän jälkeen
yön viileys kietoutuu iholle,
tuulen vire ikkunasta
vartaloa hyväilee.

Vain hento hämärä
peittona.

Katseesi kaarilla kulkee,
käsi seuraa
piirtää muodot.

Löytää helmen,
herkkyyden.

Vesirajalla

Jossain siellä

veden äärellä,
savun tuoksuisessa sylissä
on Juhannuksen
lempeä tunnelma.

Riippakoivujen rivistö
veteen peilautuu.
Väreilee ilma
liekkien loimussa.

SYLI

Niin kuin sudenkorento elää päivän
niin myös hetket hiipuvat
toinen toisensa perään.

Joka aamussa uusi toivo,
hetken kaunis hauraus
ohikiitävä.

Kuinka onni kirpaisee,
kuinka haluaisi unohtua siihen
hyvään hetkeen.

S y l i i n.

Rakastaa
ja tulla rakastetuksi.

Ruiskukan sininen

Sanoittakin voi sanoa,
koskettamatta koskea

Tuntea
sisimmässään.

Se tunne on syvä
ja lempeä

Ruiskukan sininen.

NUPULLAAN

Suloinen
aamun raukeus.

Nuput avautuvat
uuteen päivään.

Ruusun terälehdillä
pisaroita.

PERHOSTEN YÖ

Hennoin, vaalein
väräjävin siivin
yöperhoset lentävät
samettisen kesäyössä.

Kieppuvat toisensa ympärillä,
kiertävät kehää

kunnes eroavat,
irtaantuvat
toisistaan.

Kohoavat korkeuksiin
silmän kantamattomiin.

Hetken hauraus,
hetken kauneus

kunnes hämärä
laskeutuu.

NUKUN PISAROIDEN SOINTIIN

Kuun lempeän hymyn alle
on niin hyvä nukahtaa.
Vaipua sateen ropinaan.

Kantaa sisintä valoaan
unissaan
läpi yön.

Herätä aamuun
unen utu silmissään

oksilla kuultavat
pisarat.

PALA TAIVASTA

Niin suuri on taivas,
avaruus ääretön.

Niin kaunis
kultareunaisine pilvineen
säteinä auringon,
väreinä iltaruskon.

Öisellä taivaalla
tähdenlennossa,
kiitävän hetken
pieni, kaunis toiveeni
jonka pelkää
ääneen lausuttuna
särkyvän.

Kuin rukous
pienen ihmisen,
että tässä suuressa
maailmankaikkeudessa
toiveeni kohteensa
tavoittaisi,

ymmärtäisi

kuinka me jo koimme
palan taivasta

yhdessä.

MIELENI POUKAMA

Minun mieleni asettuu
lahden poukamaan

hiljaisien,
rauhallisien
laineiden
rytmiin.

Sinne missä lumpeet kukkivat.

Niin puhdas,
niin aito
ja luonnollinen

on tunteiden
hauras herkkyys,

joka kosketuksesta
värähtää.

Sanat

kuin pisara
veden kalvolla.

TUULI KISSANKELLOJA SOITTAA

Apilavuode,
päivän sini
pilvetön taivas.

Vierellä rakas.

Sormien,
huulien
hellä reitti
pehmeillä kaarilla.

Tuuli
kissankelloja soittaa.

Heijaten.

AJAN PISAROITA

Kuulaan
kaunis
pisara,

lehden kärjellä
kirkkaana.

Silmänräpäys
ja sitä ei enää ole.

Niin kuin tämä

hetki

ohikiitävä.

HEHKUVAN LÄMMIN

Minun sormeni piirtävät ihollasi,
hyväilevät kasvojasi
silmäkulkimien rypyiltä
hymykuopallesi.
Kaulaltasi
alas
voimakkaalle rinnallesi.

Minun huuleni
jatkavat matkaa.

Olet kuin viini,
hehkuvan lämmin

täyteläinen.

Minä sinusta täytyn
humaltuen.

VALOKSI TOISILLEMME

Taivaan rannassa
auringon kultaa ja harmaita pilviä,
kun päivä painuu horisontin taa.

Hiuksilla hento iltatuulen henkäys
iholla viileys.
Ajatusten kiertäessä kehää
loppumatonta rataa.

Tiedän
joskus valo kuultaa pilviharson takaa
ja tien valoisampaa puolta kuljetaan.

Kun sen valon sisimmästään löytää,
se riittää päiviin harmaisiin

valoksi toisillemme.

NURMELLA

Hiirenkorvia,
tuoreen ruohon tuoksua.
Kiireetöntä aikaa
nurmella
olla ja istua

maistella kauniita sanojasi

muistella,
antaa ajatusten lentää
luoksesi.

Tuulen hyväilynä
olet ihollani,
auringon säteenä
mielessäni,
sydämessäni
lämmin läikähdys.