keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Elämän uurteita



Minä
annan sinulle tilaa,
haen perspektiiviä.

Mielessäni
lintuna lennän
kuin rakkaus
vapaana,
kahlitsematta.

Elän
sinun ilosi
ja murheesi
mukana.
Tunnen sinut
sydämelläni.

Hellästi kuljen
elämäsi viivoilla.

Zirp, zirp...



Ihania
pehmeän kaarevia
vaaleita kumpareita.

Turvonneita silmuja
valmiita avautumaan.
Valuvaa mahlaa...

Rinnoissa kevät jo
pompahtelee,
mieleni ilosta
sinulle sirkuttaa.

Pian talvi on
pälviä vain.

Rakkaudella

Ei yhtään kohtaa
mitä sormesi eivät tuntisi

minussa

silität
kipeät kohdat
mielenikin

suruista
sileäksi.

Hellin käsin
herätät
valoon.

Ajatus

Jokaisella on tarkoituksensa.
Niilläkin huonoilla hetkillä,
että osaisimme antaa arvoa
ja iloita

kaikesta hyvästä.