Puhelu

Sieluni silmin näen
leijaillen putoavat
keltaiset koivun lehdet,
kuulen kohisevan kosken

Lempeän rauhalliset sanasi
sieltä pihakeinustasi,
kosken rannalta
lämmittävät mieleni.

Välillä annat kuunnella
kuinka joutsenet ääntelevät
lentäessään ylitsesi.

Puhtaan valkoisia,
herkkiä siiven iskuja.

Hymykuoppia

Kesä mennyt jo on
sekaan muistojen,
muiden kesien.

Enää vain lyhyt
lämmön läikähdys,
hennon säteen pilkahdus
takaa harmaiden pilvien.

Lätäköistä pilvet toistuvat,
mieleni reunalla
auringon kultaa.

Sanoittakin

Sydän on tunnetta täysi.

Jätän ajatuksen ilmaan
joka tuulena sen luoksesi tuo
hellästi poskeasi koskettaa

mielessäsi voit maistella
tunteena sydämelläsi tuntea

Kun tuuli ruohot taivuttaa,
saa aallot rantaan laantumaan
ja pilvet pehmeinä lipuvat hiljaa.

Hiljaisuus puhuu.

Lempeät tuulet

Kun elokuun yö
kietoi meidät hellään hämärään
jaoit kanssani lämpimän tunnelman.

Tuikkivan tähtitaivaan alla
tuuli niin lempeästi.
Sanasi kuin makein marja
huuleni hymyyn saivat.

Kuin syysleimut tuulessa keinuivat
minä uneeni vaivuin
elokuun yöhön

Aamullakin
ajatuksilleni hymyilin.

Tuulen tarinaa

Illan viileydessä
hento puna poskilla
kuin omenalla
Silmät loistavat
kuin tähdet taivaalla.
Helma heinikkoa viistää,

vilistää
horsmien haituvat.

Vielä on kesää,
mutta tuuli syksystä puhuu.
Se hiuksilla leikkii,
puiden oksilla huhuu...

Hellyys sormien päissä

Helteisen päivän jälkeen
yön viileys kietoutuu iholle,
tuulen vire ikkunasta
vartaloa hyväilee.

Vain hento hämärä
peittona.

Katseesi kaarilla kulkee,
käsi seuraa
piirtää muodot.

Löytää helmen,
herkkyyden.