Zirp, zirp...

Ihania
pehmeän kaarevia
vaaleita kumpareita.

Turvonneita silmuja
valmiita avautumaan.
Valuvaa mahlaa...

Rinnoissa kevät jo
pompahtelee,
mieleni ilosta
sinulle sirkuttaa.

Pian talvi on
pälviä vain.

Rakkaudella

Ei yhtään kohtaa
mitä sormesi eivät tuntisi

minussa

silität
kipeät kohdat
mielenikin

suruista
sileäksi.

Hellin käsin
herätät
valoon.

Ajatus

Jokaisella on tarkoituksensa.
Niilläkin huonoilla hetkillä,
että osaisimme antaa arvoa
ja iloita

kaikesta hyvästä.

Neitovirta

Usva verhoutuu
kuin seitinohut silkki
joen uoman päälle.

Väreilee pinta.

Simpukan helmi
odottaa poimijaansa
suojaisessa poukamassa.

Kaislat kaartuvat
kostein kastehelmin.
Sinä soudat varmoin vedoin,
kokka kohti
poukamaa.

Viestin tuoja

Vielä siivet lepattavat,
luoksesi lentää

- toivon sininen lintu -

Sinulle laulaa
kauneimman laulun

rakkaudesta.

Vasten vastaisia tuulia,
syyskylmissä sateissa
liitää
räpytellen

luoksesi
sydämesi lämpöön.

Hellien käsiesi suojaan

Sielun siimeksessä

Sinivihreässä
sielun maisemassa
kaksi lähdettä
loputtomasti
virtaavat.

Maisema
sumuun peittyy.

Jossain
yksinäinen lintu
laulaa

kaihoisaa sävelmää...

Taivaallista

Vaaleanpunainen
orkidea avautuu
varsi kaarelle taipuu.
Höyhenen kevyissä
hyväilyissä
on hellyys
sormien päissä.

Ohuen
shifonkisen verhon takaa
loistavat tähdet
tummansinisellä taivaalla.

Tähdenlentoon
mielemme


yltävät.