NUPULLAAN

Suloinen
aamun raukeus.

Nuput avautuvat
uuteen päivään.

Ruusun terälehdillä
pisaroita.

PERHOSTEN YÖ

Hennoin, vaalein
väräjävin siivin
yöperhoset lentävät
samettisen kesäyössä.

Kieppuvat toisensa ympärillä,
kiertävät kehää

kunnes eroavat,
irtaantuvat
toisistaan.

Kohoavat korkeuksiin
silmän kantamattomiin.

Hetken hauraus,
hetken kauneus

kunnes hämärä
laskeutuu.

NUKUN PISAROIDEN SOINTIIN

Kuun lempeän hymyn alle
on niin hyvä nukahtaa.
Vaipua sateen ropinaan.

Kantaa sisintä valoaan
unissaan
läpi yön.

Herätä aamuun
unen utu silmissään

oksilla kuultavat
pisarat.

PALA TAIVASTA

Niin suuri on taivas,
avaruus ääretön.

Niin kaunis
kultareunaisine pilvineen
säteinä auringon,
väreinä iltaruskon.

Öisellä taivaalla
tähdenlennossa,
kiitävän hetken
pieni, kaunis toiveeni
jonka pelkää
ääneen lausuttuna
särkyvän.

Kuin rukous
pienen ihmisen,
että tässä suuressa
maailmankaikkeudessa
toiveeni kohteensa
tavoittaisi,

ymmärtäisi

kuinka me jo koimme
palan taivasta

yhdessä.

MIELENI POUKAMA

Minun mieleni asettuu
lahden poukamaan

hiljaisien,
rauhallisien
laineiden
rytmiin.

Sinne missä lumpeet kukkivat.

Niin puhdas,
niin aito
ja luonnollinen

on tunteiden
hauras herkkyys,

joka kosketuksesta
värähtää.

Sanat

kuin pisara
veden kalvolla.

TUULI KISSANKELLOJA SOITTAA

Apilavuode,
päivän sini
pilvetön taivas.

Vierellä rakas.

Sormien,
huulien
hellä reitti
pehmeillä kaarilla.

Tuuli
kissankelloja soittaa.

Heijaten.

AJAN PISAROITA

Kuulaan
kaunis
pisara,

lehden kärjellä
kirkkaana.

Silmänräpäys
ja sitä ei enää ole.

Niin kuin tämä

hetki

ohikiitävä.