Vesirajalla

Jossain siellä

veden äärellä,
savun tuoksuisessa sylissä
on Juhannuksen
lempeä tunnelma.

Riippakoivujen rivistö
veteen peilautuu.
Väreilee ilma
liekkien loimussa.

SYLI

Niin kuin sudenkorento elää päivän
niin myös hetket hiipuvat
toinen toisensa perään.

Joka aamussa uusi toivo,
hetken kaunis hauraus
ohikiitävä.

Kuinka onni kirpaisee,
kuinka haluaisi unohtua siihen
hyvään hetkeen.

S y l i i n.

Rakastaa
ja tulla rakastetuksi.

Ruiskukan sininen

Sanoittakin voi sanoa,
koskettamatta koskea

Tuntea
sisimmässään.

Se tunne on syvä
ja lempeä

Ruiskukan sininen.

NUPULLAAN

Suloinen
aamun raukeus.

Nuput avautuvat
uuteen päivään.

Ruusun terälehdillä
pisaroita.

PERHOSTEN YÖ

Hennoin, vaalein
väräjävin siivin
yöperhoset lentävät
samettisen kesäyössä.

Kieppuvat toisensa ympärillä,
kiertävät kehää

kunnes eroavat,
irtaantuvat
toisistaan.

Kohoavat korkeuksiin
silmän kantamattomiin.

Hetken hauraus,
hetken kauneus

kunnes hämärä
laskeutuu.

NUKUN PISAROIDEN SOINTIIN

Kuun lempeän hymyn alle
on niin hyvä nukahtaa.
Vaipua sateen ropinaan.

Kantaa sisintä valoaan
unissaan
läpi yön.

Herätä aamuun
unen utu silmissään

oksilla kuultavat
pisarat.

PALA TAIVASTA

Niin suuri on taivas,
avaruus ääretön.

Niin kaunis
kultareunaisine pilvineen
säteinä auringon,
väreinä iltaruskon.

Öisellä taivaalla
tähdenlennossa,
kiitävän hetken
pieni, kaunis toiveeni
jonka pelkää
ääneen lausuttuna
särkyvän.

Kuin rukous
pienen ihmisen,
että tässä suuressa
maailmankaikkeudessa
toiveeni kohteensa
tavoittaisi,

ymmärtäisi

kuinka me jo koimme
palan taivasta

yhdessä.