Vähän ennen hiutaleita

Alastomat puut
verhoutuvat usvaharsoon
Sää untuvaisen pehmeä, raikas.

Ilmassa pysähtynyt, odottava tunne,
kun kova kohtaa kostean
ja marras maahan jähmettyy.
Väreillen laskeutuu
pian hiutale hiutaleelta

Ensilumi.

Kappaleen matkaa

Meihin jokaiseen kätkeytyy tarina.
Polkumme yhtyvät,
kulkevat rinnakkain
kappaleen matkaa.
Kuuntelin tarinaasi,
sinä minun.
Kokosit käsiisi kyyneleet,
ojensit ystävyyden kukan.

Jostain puiden välistä
valo säteili,
uomassaan puro solisi.

Ja nauru
silmiin asti ulottuva

Askeleihimme jäävät metsätähdet kukkimaan.

Tässä valossa

Siivin lepattavin
ajatukseni pyrähtelevät
kuin keväinen lintu.
Pysähtyvät vesipisaraan,
lepän norkkoon,
hentoon tuuleen...

- Valoon -

Onnen tunteeseen.

Taivaallisen ihanaa

Sinä saat aikaan
ihanan taivaallisen olotilan,
suloisen tunteen
pumulinpehmeän.
Ajatukseni lipuvat luoksesi,
hennon tuulen lailla hyväilee.

Pyrähtää lentoon

Yön uninen hämärä
vaalenee maitomaisen lempeään aamuun.
Hennot ääriviivat selkenevät,
kutsuvat luo
iholle

katsella,
koskettaa,
tuntea

väristen.

Elämän uurteita

Minä
annan sinulle tilaa,
haen perspektiiviä.

Mielessäni
lintuna lennän
kuin rakkaus
vapaana,
kahlitsematta.

Elän
sinun ilosi
ja murheesi
mukana.
Tunnen sinut
sydämelläni.

Hellästi kuljen
elämäsi viivoilla.

Zirp, zirp...

Ihania
pehmeän kaarevia
vaaleita kumpareita.

Turvonneita silmuja
valmiita avautumaan.
Valuvaa mahlaa...

Rinnoissa kevät jo
pompahtelee,
mieleni ilosta
sinulle sirkuttaa.

Pian talvi on
pälviä vain.